Olen miettinyt paljon, että tekisi mieli kirjoittaa. Monesta asiasta. Mutta en oikein ole osannut. Nyt yritän.

Olen miettinyt, mikä tän blogin tarkoitus on. Ajattelen, että tää on mun hyvinvointia varten. Että voin kirjata tänne tunnelmia, fiiliksiä, tallentaa hetkiä, mielialoja. Aluksihan kirjoitin syömisiäni, kun koetin niitä seurailla. Se projekti on valitettavasti tauolla.

Ehkä mun pitäisi opetella ensin pitämään itsestäni, että voisin alkaa saavuttamaan niitä haaveita, mitä mulla on. Että uskoisin olevani niiden arvoinen. Sillä aina en usko. Harvoin nykyään. Syyllistän ja ajattelen, etten ole mitään hyvää ansainnut. Surullista. Sillä kuka mua rakastaa, jos en edes minä itte?

Siitä on ihan liian pitkä aika, kun oon sanonut itselleni, että oon hyvä, kaunis, kelpaan tälläisenä kuin oon. Siitä on liian pitkä aika, kun joku toinen on sanonut mulle, että ei mun tarvii olla muuta kuin mä. Ja että mä vielä uskoisin sen.

Miten pitkään voi elää ilman Tärkeää Kosketusta? Sellaista, johon haluaa vastata, ja jonka uskoo ansaitsevansa? Sellaista, jossa aika ja paikka unohtuu ja on vain tunne, onnellisuus? Hengissä pysyy, mutta onko se elämistä?