Ehkä jo vähän helpottanut pahin ahdistus.

Kevääseen kuuluvaa, kevätmasennus. Mutta kun mä pidän keväästä, rakastan valoa, kevään tuoksua, heräävää luontoa, ääniä, joita ei ole koko pitkän talven aikana kuullut..

Ja siltikin: väsyttää luvattoman paljon, päätä särkee, on voimaton olo.

Luulin, että mulla on jokin fyysinen sairaus, kun ollut omituisia oireita koko kevään. Janontunnetta, väsyä, pääkipuja, hikoilua, oksetusta. Mitään ei ole ainakaan vielä selvinnyt ja nyt on väläytelty mahdollisuutta, että kaikki johtuisi stressistä.

Onhan tässä toki tiukka kevät opintojen osalta takana, nyt alkoi harjoittelu, jossa on omat haasteensa. Omaa terveyttä tietty oon miettiny, mutta myös perheenjäsenten. Oon huolissani äidistä, veljestä. Lisäksi rahatilanne on ollut järkyttävän huono, oon joutunu kituuttamaan melkoisella säästöbudjetilla jo useamman kuukauden. Orastava ihastumisen tunne sai kylmää vettä niskaan, ei siitä mitään tullut.

Eli onhan siinä jo muutama syy stressaantuakin, isompia ja pienempiä, vaan mitä ne sitten yhdessä tarkoittaakaan? Voiko kroppa oireilla, jos pää ei tajua hidastaa vauhtia, keskittyä olennaiseen? Vissiin voi.

Mutta miksi mä en sitä ite ole tajunnut? Kuvittelenko olevani jaksavampi, vahvempi, parempi, kuin olenkaan? Uskottelenko itselleni, että "eihän tässä mitään" - kun pahemmistakin on selvitty? Tuntuu, ettei oo oikeutta hajota joka käänteessä ja joka asiaan. Etenkin kun niitä asioita tuppaa tulemaan säännöllisin väliajoin. Oonhan mä noita kaikkia asioita ajatellut, mutta en ole vellonut niissä, märehtinyt, murehtinut, itkenyt, antanut tunteen viedä, heittäytynyt niihin. Olisiko pitänyt? Onko vahvuus sitä, että antaa sen pahan olon tunteen ja avuttomuuden tulla, vai sitä, että kieltää heikkouden, "kyl mä selviin, pärjään, jaksan ja osaan"? Niii-in..

Olen nyt koettanut sitten jotain tehdä tälle mahdolliselle stressille. Jospa ne oireet helpottaisi:

*Jättänyt työt lähes kokonaan, jos kerran ei oo rahaa muutenkaan tarpeeksi, niin on edes vapaa-aikaa.

*Ulkoillut, nauttinut luonnosta. Merenranta rocks! Yritän opetella kuvaamaan, jos tännekin sais kuvia.

*Nukkunut.

*Syönyt itetehtyä ruokaa. Se tekeminenki on mukavaa.

*Puhunut. Sanonut, jos tuntuu pahalta. Paljon on vielä sanomatta, tosin..

*Oon viettänyt koti-iltoja kissojen kanssa, ottanut läheisyydestä ja kehräyksistä kaiken irti. (Muunlaistakin läheisyyttä kaivataan, toim. huom.)

*Oon irrotellut, ollut viihteellä. Laulanut melkein karaokea!

*Viimeisenä, vaan ei vähäisimpänä, oon menossa lääkärille ja jatkolabroihin. Sopinut myös, että jos tarvii, meen keskustelee psyk.sh:n kanssa.

Näillä mennään..