Ja nyt kun se on viimein löytynyt, onnistunut, tapahtunut...

Oon niin onnellinen! Ylpeä itsestäni! Naamasta näkyy kilometrien päähän, että Onnea on pitkään kaivattu kosketus, se, mihin ei melkein enää uskonut :)

Olen miettinyt paljon, että tekisi mieli kirjoittaa. Monesta asiasta. Mutta en oikein ole osannut. Nyt yritän.

Olen miettinyt, mikä tän blogin tarkoitus on. Ajattelen, että tää on mun hyvinvointia varten. Että voin kirjata tänne tunnelmia, fiiliksiä, tallentaa hetkiä, mielialoja. Aluksihan kirjoitin syömisiäni, kun koetin niitä seurailla. Se projekti on valitettavasti tauolla.

Ehkä mun pitäisi opetella ensin pitämään itsestäni, että voisin alkaa saavuttamaan niitä haaveita, mitä mulla on. Että uskoisin olevani niiden arvoinen. Sillä aina en usko. Harvoin nykyään. Syyllistän ja ajattelen, etten ole mitään hyvää ansainnut. Surullista. Sillä kuka mua rakastaa, jos en edes minä itte?

Siitä on ihan liian pitkä aika, kun oon sanonut itselleni, että oon hyvä, kaunis, kelpaan tälläisenä kuin oon. Siitä on liian pitkä aika, kun joku toinen on sanonut mulle, että ei mun tarvii olla muuta kuin mä. Ja että mä vielä uskoisin sen.

Miten pitkään voi elää ilman Tärkeää Kosketusta? Sellaista, johon haluaa vastata, ja jonka uskoo ansaitsevansa? Sellaista, jossa aika ja paikka unohtuu ja on vain tunne, onnellisuus? Hengissä pysyy, mutta onko se elämistä?

Aamupala: kardemummakahvia, maitoa, 2,5dl luonnonjugurttia, sokeria, vitamiiniporejuoma

Aloittelen taas näitä, ei kyllä osunut kaikkein fiksuin aamupala, mutta kun ei oo oikein nälkä. Ihana auringonpaiste, kävelylle tästä :)

Niin.. Tänään on taas yksi niistä päivistä.

Kun olet mielessä, ja mä muistan sinut.

Ensimmäisen kerran kävin viemässä kynttilän ja kirjoittamani viestin muistosi kohdalle toisen kanssa. En ollut yksin. Olin vähän hämmentynyt, en osannut rauhoittua. Mutta se merkitsi niin paljon, se oli jaettu hetki. Sytytettiin yhdessä kynttilä. Sen jälkeen oltiin pitkään hiljaa, ja kummallakin ajatus: "Kaikki voisi olla niin toisin." Se puettiin sanoiksi vasta takaisin kävellessä. Muut ajatukset ehkä ovatkin sitten erilaisia. Toinen tuntee kaipausta, toinen ehkä helpotusta, en tiedä. Olen silti onnellinen, että muisto sinusta säilyy, jopa muuallakin kuin minun sydämessäni.

Silti, on ikävä. Kaipaan sinua. Olet rakas.