Sade ja harmaus, mutta sydämessä lämpö. Pitäisi tallettaa näitä hetkiä, kun ilo löytyy ja tunkeutuu arjen ankeuden läpi ja pakottaa hymyilemään :)

Tuoksu, joka jää läheisyydestä ja muistuttaa siitä, että sydän sykkii, tuntee, menee sekaisin. Vieläkin, kaiken jälkeen. Todisteita siitä, että mä olen edelleen elossa, mua ei nujerrettu, mä en kylmettynyt. Että kaikkien niiden suojamuurien takana on jotain lämmintä, läikehtivää. Jotain, mitä oon kaivannut. Jotain, joka kertoo mulle, että ei pidä tyytyä, onnea saa etsiä ja joskus se löytyy. Ainoa, mitä siihen tarvitaan on avoin sydän, unelmat ja uskallus.