Niin.. Tänään on taas yksi niistä päivistä.

Kun olet mielessä, ja mä muistan sinut.

Ensimmäisen kerran kävin viemässä kynttilän ja kirjoittamani viestin muistosi kohdalle toisen kanssa. En ollut yksin. Olin vähän hämmentynyt, en osannut rauhoittua. Mutta se merkitsi niin paljon, se oli jaettu hetki. Sytytettiin yhdessä kynttilä. Sen jälkeen oltiin pitkään hiljaa, ja kummallakin ajatus: "Kaikki voisi olla niin toisin." Se puettiin sanoiksi vasta takaisin kävellessä. Muut ajatukset ehkä ovatkin sitten erilaisia. Toinen tuntee kaipausta, toinen ehkä helpotusta, en tiedä. Olen silti onnellinen, että muisto sinusta säilyy, jopa muuallakin kuin minun sydämessäni.

Silti, on ikävä. Kaipaan sinua. Olet rakas.